Höpinöitä pitkästä aikaa

Liian kauan aikaa kun viimeksi blogia päivitellyt. Meillä ollaan sairasteltu, taas vaihteeksi lapsi kerrallaan, joten aika rankkaa on ollut. Pientä lämpöä ja jäätävä yskä. Ajattelin jo että luojan kiitos Jaajo vältti tukkoisuuden ja yskän mutta iskihän se (ainakin vielä tällä hetkellä lievänä) myös häneen toissapäivänä. Minea reppana yskinyt kovin limaista yskää jo toista viikkoa, nyt onneksi alkaa jo yöt sentään helpottumaan hänen osaltaan.

Tukiäitijutuissa myös kiirettä pitänyt. Kaikkiin chatteihin olen osallistunut ja usein tukikontaktit venyneet pitkiksi joten vapaa-aikaa siinä kuluu, mutta en valita! Pääsee omaa tietotaitoa hyödyntämään ja on tosi palkitsevaa kun voi auttaa apua kaipaavia. Olen ollut ihan yllättynyt siitä miten paljon sitä onkaan vuosien varrella oppinut imetyksestä ja tässä sitä harjaantuu kokoajan lisää.

Stressi nostaa myös päätään muuton suhteen ja asunto on etsinnässä tälläkin hetkellä. Ihanteellinen muuttoajankohta on kesälomien alussa eli muutaman kuukauden päästä mutta ei asuntojen saatavuudesta voi tietää, eli tutka on päällä jo nyt. Jos joku täydellinen koti osuu kohdalle niin se koitetaan itsellemme saada. Jännittäviä hetkiä siis eletään! Pohdituttaa myös muutto toiselle paikkakunnalle, mutta eiköhän se jotenkin kätevästi saada hoitumaan vaikka rekalla, matkaa on kuitenkin useampi tunti, joten pakettiauto ei ole vaihtoehto.

Olemme aikalailla vuorotellen valvoneet viime viikot ja väsymys on käsin kosketeltavaa. Aina joku itkenyt tukkoisuutta. Ollaan nukuttu sipulin käryssä, ikkunat huurussa kosteudessa ja ei, mikään ei oikeastaan ole auttanut. Jaajo tahtoo rintaa aina kipeään oloon, mikä tosin on täysin ymmärrettävää, mutta vie minun voimia aikalailla.

Pian on syntymäpäivät mihin on kutsuttu kaikki meille tärkeät ihmiset, ihanaa että lapset pääsevät juhlimaan. Tytöt suunnitelleet kaiken meidän kanssa ja odottavat kuin viimeistä päivää. Tänään käytiin ostamassa synttäriherkut ja siellä ne kaapissa ovat lapsia kuumotelleet loppupäivän, sunnuntaina sitten herkutellaan, ei malta tämä mammakaan odottaa!

Asuntoa olemme sisustaneet lisää, nyt tytöt nukkuvat uusissa sängyissään omassa huoneessa, mikä on toiminut yllättävän hyvin. Minea kömpii Leevin viereen aina jossain vaiheessa yötä, mutta se on todellakin ihan ok, ensimmäiset yöt minä valvoin ja murehdin kun hän nukkuu eri huoneessa, äidinvaistot ja huoli iski päälle. Nyt olen itsekin jo alkanut tottua ja kyllä hän sieltä löytää viereen jos ikävä iskee.


Kaikki siis valtakunnassa hyvin, ellei sairastelua lasketa, mukavaa viikonloppua kaikille!

-Liisa