Jaajo täytti eilen seitsemän kuukautta ja olisi pitkästä aikaa mukava kertoa hieman hänen kuulumisiaan.
Jaajo on todella leppoisa ja hyväntuulinen kaveri. Neuvolassakin aina ihmettelevät että kun hän hymyilee kokoajan eikä ilmekään värähdä vaikka miten mittaillaan ja pyöritellään. Jaajo ei ole vierastanut ketään koskaan, viihtyy kenen sylissä hyvänsä ja hymyilee kaikille vastaantulijoille.
Kiire liikkeelle hänellä ei ole, eikä esimerkiksi istumisesta tai ryömimisestä ole tietoakaan. Tykkää möllötellä ja tutkia leluja ja kaikkea maantasalla kierien. Tyttöjen leikit kiinnostaa kovasti ja hän mieluusti mukana leikeissä onkin, hymyilee ja höpöttelee mukavia kun toiset leikkii. Lelu jos pyörii hänen ulottumattomiin niin koittaa kurotella ja ryömiä mutta ei hän hievahda vielä senttiäkään eteenpäin, potkii vain kuin kala kuivalla maalla.
Jaajon kasvu on ollut hitaanlaista, mutta hän ei vain kertakaikkiaan enää voi syödä enempää, nytkin sormiruokaa menee jo melko isoja annoksia ihan vatsaan asti ja tissistä ottaa huikkaa joka välissä, puree kun ei enää maitobaari kiinnosta ja haluaa jatkaa muihin puuhiin. Jaajo on kaikkiruokainen ja hänelle kelpaa kyllä lähes kaikki mitä tarjotaan. Huolta kasvusta kuitenkaan ei ole koska hän on niin tyytyväinen ja kaikki muuten on hyvin, hän on vain pikkuruinen poika.
Yöt meillä sujuu hyvin vaihtelevasti, herää 1-10 kertaa yössä tissille tai muuten vaan kitisemään. Nyt meillä vielä hampaita tehdään kuumeisesti, joten yöt ovat olleet melko mielenkiintoisia ja univelkaa on kyllä kertynyt ihan kiitettävästi. No, onneksi tämäkin on vain vaihe ja aika menee ihan supernopeasti!
Kaikinpuolin hän on maailman mahtavin, suloisin, komein ja rakkain poika mitä maa päällään kantaa, äiti on kovin ylpeä!
-Liisa
Blogia kirjoittaa boheemin ajatusmaailman omaava, 24-vuotias avopuoliso ja kolmen lapsen äiti. Kiintymysvanhemmuuden puolestapuhuja, rauhaa ja rakkautta rakastava introvertti, jolle oma perhe on kaikki kaikessa. Täällä kerron meidän perheen arjesta omaa maailmankatsomustani sivuten.
lauantai 13. tammikuuta 2018
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Lasten kuulumisia sekä operaatio viisaudenhampaan leikkauksellinen poisto
Heipähei jälleen. Nyt alkaa pikkuhiljaa sairastelut olla voitettu, vihdoinkin. Minea edelleen itkenyt öisin toista korvaansa, mutta lääkäril...
-
Kuten aikaisemmin olen maininnut, niin Minean kanssa ei ennen yhtä ikävuotta vaunuja tullut käytettyä kuin maksimissaan viisi kertaa ja se p...
-
Suurimmalla osalla on jo varmasti isänpäivä askartelut ja kortit tehtynä, mutta jos kaipaat viimehetken suhteellisen helppoa korttiaskartelu...
-
Varoituksen sanana alkuun, postaus sisältää aitoa kuvamateriaalia istukasta ja verestä, jos olet herkkä moisille asioille, älä lue eteenpäin...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti