Ei mennyt nyt ihan kuin strömsössä, lapsen kaupparaivarit

Huhhuh mikä päivä. Aamupäivällä on ollut menoa ja tapaaminen, on käyty ruokakaupassa, haettu ja viety kirppistavaraa, ostettu joulukoristeita ja mitä vielä!

Tänään ruokakaupassa, eli lidlissä kävi sellainen juttu mitä ehkä kammoksun, kuten todennäköisesti suurin osa vanhemmista, lapsen totaalinen raivari. Alku näytti lupaavalta. Minea kärryyn istumaan, Jaajo tyytyväisenä kaukalossa ja Alina kivasti siinä kärryjen vierellä. Hetken päästä Minea aloittaa itkemisen ja potkimisen, koska haluaa päästä juoksemaan pitkin kauppaa, ei onnistu. Kyllä, käytän välillä itsekin perinteistä, lapselle puhelin käteen jotta saan hoidettua ruokaostokset- tekniikkaa. Näin tein nyt, jolloin tietysti Alinakin havahtui tilanteeseen ja alkaa itkemään kun haluaa katsoa piirrettyä. No, se nyt ei ole tietysti mahdollista koska hän ei kärryyn mahdu, yksi puhelin ja kävellessä ei tule ohjelman katsomisesta mitään. Hirveä itku, huuto ja raivo. Koitan epätoivoisesti selittää ja sanoittaa tilannetta, mutta se menee kuin kuuroille korville. Tässä vaiheessa ikään kuin jo huomaamatta kaikki lidlissä pyörivät vanhukset tai iäkkäämmät henkilöt ovat kerääntyneet ympärille, suu ammollaan katsomaan ja tarkkailemaan käynnissä olevaa tilannetta.

Raivo jatkuu. Jalkaa poljetaan, huuto särkee omiakin korvia ja Mineaa pelottaa. Tässä vaiheessa meitä tuijotti jo jokainen kaupassa asioiva. Elämäni ensimmäistä kertaa koin että nyt, nyt lapsi on pakko viedä takaisin autoon koska ei vaan yksinkertaisesti ostosten teosta tule mitään. Pienen jahtaamisen jälkeen Leevi kuin saikin Alinan lattialta ylös, syliin ja kantoon kohti ovea. Pakko taas mainita että kyllä oli aika kympin ilmeitä ihmisillä kun keesipäinen mies nahkarotsi päällä koittaa kantaa karjuvaa ja potkivaa lasta kiinnioton päätteeksi, kukaan ei sentään onneksi jäänyt kyselemään varastettiinko lapseni juuri.

Minä jäin siis Minean ja Jaajon kanssa tekemään ostokset loppuun naama punaisena, Leevin mentyä Alinan kanssa autoon "rauhoittumaan". Hänhän siis kuulemma potki ja riekkui autossakin kuin superpallo ties kuinka kauan. Kummasti myös parkkipaikalla, pian auton läheisyydessä oli huokailevia mummeleita.

Saan ostokset tehtyä, ja kädet vääränä kannan monia kasseja lapset kärryssä autoon. Matka jatkui suoraan kotiin, josta lähden pikaisesti Jaajon syötettyäni jatkamaan matkaa kohti kirpputorijuttujen noutoa, sekä samalla vientiä. Juoksujalkaa puoli tuntia myöhässä painelen autolle, jossa muistan että kolikot jäivät hyllylle, uusintayritys. Pääsen perille ja parkkeeraan auton, jolloin samalla sekunnilla päähäni pälkähtää että minunhan piti vastavuoroisesti viedä tälle henkilölle myös tavaraa, mitkä luonnollisesti jäivät nekin eteiseen. Kiva, vien huomenna, ajattelin ja noudan tavarat henkilöltä joka jo odottanut ties kuinka kauan minua.

Nappaan tavarat iloisesti, kiitän ja lähden kävelemään autolle päin. Mikä unohtui? No maksaa tavarat tietenkin. Äkkiä takaisin ja pahoittelut ja ties mitkä anteeksipyyntö mutinat päälle.  Jatkan matkaa kauppaan etsimään erilaisia pattereita ja jouluvaloja. Ensimmäiseen kauppaan, otan pattereita koriin ja ihastelen kaikkia ihania joulujuttuja. En raaski ostaa. Kassalle pattereiden kanssa, pelkästään ne maksavat 35 euroa, mitä helvettiä? Siirryn toiseen kauppaan vielä etsimään muutamaa ikkunaan asetettavaa jouluvaloa. Löydän puolentunnin vatkaamisen jälkeen sen mieluisimman vaihtoehdon niistä muutamasta joulutähdestä ja nappaan vielä ledkranssin toiseksi mukaan, muutamat muutkin lidlissä sattuneesta syystä unohtuneet ostokset koriin ja menoksi. Noniin, nyt vihdoin kotiin ja rauhoittumaan. Väärin, vielä lamppu puuttuu. Taas uudestaan ensimmäiseen kauppaan ostamaan sellainen.

Kotiin päästyä piti tietenkin heti päästä kokoamaan joulutähti ja sovittamaan sitä ikkunaan. Paketti auki, ohjeita ei ole ja paperinen hässäkkä näyttää heikolta. Ronskisti vaan tähti auki, jolloin se repeää näyttävästi.

Onko muillakin ollut näitä päiviä viimeaikoina? Ei vaan mikään onnistu ja pää on väsymyksen ja stressin uuvuttamana ihan pumpulia. Luojan kiitos huomenna on perjantai!

- Liisa

Paskamutsifiilis

Viimeiset päivät ovat olleet suoraan sanottuna aika raskaita. Olen ollut päivät yksin kipeiden lasten kanssa Leevin ollessa koulussa. Jaajo heräilee yöllä jatkuvasti, esimerkiksi tänään heräsin puoli viideltä siihen kun Jaajo iloisena hymyillen tuijotti minua ja mutusteli tyytyväisenä hiuksiani. Ja nukahti siis vasta aamupäivällä kymmenen maissa seuraaville unille, eli ei montaa tuntia tullut nukuttua.

Päivisin on ääni päässyt korottumaan liiankin usein ja nyt on paskamutsifiilis. Paha sellainen. Mineakaan kun ei pahaa tietysti tarkoita, vaikka tuhoaakin joka paikan ja kuusessa ei ole pian ainuttakaan ehjää koristetta. Ollaan kuitenkin keskusteltu tilanteet läpi aina kun on päreet päässyt palamaan ja nyt yritän taas saada levättyä vähä enemmän ja onneksi viikonloppukin on tulossa. Kyllä tästä taas noustaan.

Huomenna onneksi pääsen kaupoille yksin ja rauhassa. Pukinkontista puuttuu muutama juttu ja kotiin pitää myös ostaa vähän rekvisiittaa. Viikonloppuna tiedossa lasten kanssa vaikka mitä kivaa puuhaa, joulukuvausta, leivontaa, askartelua ja paljon muuta. Perjantaina tietysti starttaa joulukalenteri niin kotona kuin sekä blogin puolella. Aivan joka päivälle en uskalla tekstiä luvata blogin puolella, mutta mahdollisuuksien mukaan kirjoittelen niin usein kun kykenen ja etukäteen on suunniteltuna jo useita kivoja juttuja, en malta odottaa.

Nyt kuitenkin mentävä nukkumaan että jaksaa huomisen päivän, tiedossa monenlaista tekemistä!

- Liisa

Joulu tulee, oletko valmis?

Tässä vähän ensimmäistä kunnolla jouluaiheista blogia. Ollaan päästy jo pystyttämään kuusi ja koristelemaankin yhdessä. Tässä vaiheessa kuusi on vielä tekokuusi, aidon laitamme sitten varmaankin ihan aattona tai sitä edeltävänä päivänä. Joulukalenteripussukat odottavat seinällä, suuri osa koristeita on löytänyt paikkansa ja riisipuurotkin on keitelty. Piparitalon pystytys on aikeissa lähipäivinä, kuten myös ensimmäisten joulutorttujen leipominen, laatikoiden ja muiden jouluruokien esivalmistamista unohtamatta. Niin ihanaa!

Ihan kuin olisi mahdoton pesänrakennusvietti päällä vaikken raskaana ole edes, hah. Olen laittanut jos jonkinlaista tavaraa ja tilpehööriä myyntiin, käynyt kaappeja läpi ja järjestellyt. Kotona on järjestys muuttunut ja sisustusinspiraatio päässyt taas uusiin sfääreihin, jälleen... Laadin erilaisia listoja milloin paperille ja puhelimen muistiinpanoihin, mieleen pulpahtelee ties mitä hyviä tai vieläkin parempia ideoita niin jouluruokien, lahjojen kuin vaikkapa juurikin sisustuksen ja koristeiden suhteen.

Jouluaaton menukin alkaa olla laadittu jo jälkiruokaa lukuunottamatta ja pöytään on ainakin lähdössä tilaukseen mahdollisesti joko hirveä tai peuraa, nam! Enempää en paljasta vielä tässä vaiheessa.

Lopuksi vielä kuva tyttöjen eilisestä sormiväreillä "maalaamisesta". Mun lapset ja vessa ei ole koskaan näyttäneet niin... suoraan sanottuna järkyttävältä.

-Liisa

Äärettömän herkullinen porkkanakakku sekä perinteiset riisi- ja perunapiirakat.

Tänään olikin oikein tehokas päivä, ollaan siivottu, leivottu ja touhuttu vaikka mitä. Aamu alkoi riisi- ja perunapiirakoiden valmistamisella. Tytöt eivät tästä hommasta oikein innostuneet joten saatiin Leevin kanssa suhteellisen rauhassa väkertää näitä. Onhan siinä toki oma hommansa, mutta kyllä oli taas sen arvoista. Kuorista tuli ihanan rapeat ja ohuet ja sulassa voissa pyöräytettynä piirakat maistuivat lähes taivaalliselta! 

Osan piirakoista tein perunatäytteellä sillä puuro loppui kesken. Se ei kuitenkaan haitannut yhtään, perunaversiot ovat myös ihan syötävän hyviä. Täytyy myöntää että kovin montaa ei lopulta sitten sinne pakkaseen asti päätynyt, menivät parempiin suihin heti kättelyssä. No, täytyy tehtailla näitä joku päivä vielä lisää ja tehdä tuplasatsit taikinaa sekä puuroa. Ja porkkanapiirakoita on pakko tehdä myöskin, ne on aika herkkua! 

Leipaistiin tyttöjen kanssa piirakoiden tekemisen lomassa se paljon kehumani porkkanakakku. Sitä huippuhyvää reseptiä en kuitenkaan muistanut, pitäisi aina kirjoittaa ylös kun löytyy joku todella hyvä versio! Tästä tuli kuitenkin melkein yhtä hyvä, suosittelen varsinkin jos tykkäät runsaasta päällisestä, tässä sitä nimittäin on reilusti. Tässä on myös jouluiset mausteet joten sopii joulufiilistelyyn, huumaavaa tuoksua unohtamatta! 

Meillä ei pohjan paistaminen mennyt kuin strömsössä, pääsi kuivaksi reunoista kun unohtui liian kauaksi aikaa uuniin. Tilanne saatiin kuitenkin pelastettua kuivien reunojen leikkaamisella. Koristelu oli tyttöjen heiniä, saivat aika uniikin kakun aikaiseksi. Tässä tuleekin sitten ohjetta jos haluatte kokeilla, olkaa hyvät! 

Porkkanakakku

Pohja

2 kananmunaa

2dl öljyä

2dl sokeria

1dl mantelirouhetta

3 1/2dl vehnäjauhoja

2tl vaniljasokeria

2tl leivinjauhetta

3kpl porkkanoita 

1tl piparkakkumaustetta tai 2tl kanelia

Aloita raastamalla porkkanat mahdollisimman hienoksi raasteeksi. Vatkaa munat, sokerit ja öljy sekaisin. Lisää sekoitetut kuivat aineet joukkoon ja kääntele sekaisin. Lopuksi lisää myös porkkanaraaste. Voitele irtopohjavuoka (24cm) ja kaada taikina vuokaan. Paista kakkua uunin keskitasolla noin 30-45 minuuttia 175 asteessa. Jäähdytä pohja ja halkaise kahteen osaan. 

Täyte ja päällinen

400g maustamatonta tuorejuustoa 

2rkl sitruunamehua

3 1/2dl tomusokeria

1dl vaniljakreemijauhetta

225g voita

Vatkaa pehmeä voi, tomusokeri ja vaniljakreemijauhe sekaisin. Lisää joukkoon tuorejuusto ja loput ainekset. Jos seos tuntuu liian jäykältä lisää aavistus vettä, jos se taas on liian juoksevaa niin lisää hieman tomusokeria. Levitä kolmasosa täytteestä kakun väliin ja loput kakun päälle sekä reunoille. Koristele vaikka mantelirouheella. Anna kakun jäähtyä hyvin ja levätä hetki ennen tarjoilua. 

Aiotteko kokeilla? Voisin itseasiassa vielä iltapalaksi käydä maistelemassa palasen kun lapsetkin jo nukkuu... Sen jälkeen saunaan ja unten maille itsekin. Hyvää viikonloppua kaikille! 

- Liisa 

Perjantai

Tänään kävin hieman jouluostoksilla ja enää ihan muutama lahja puuttuu. Joulun leivontaa varten kaikki on ostettu ja huomenna tehdään itse pakastimeen valmiiksi riisipiirakoita eilen keitetystä riisipuurosta, mitä tuli lopulta aika valtava kattilallinen. Saa nähdä miten onnistuu tyttöjen kanssa, Alina on niin täydellisyyden tavoittelija että tuskin kiukulta vältytään.

Huomenna ajattelin leipaista tyttöjen kanssa myös porkkanakakun. Tein viime talvena niin täydellistä, mehevää ja yksinkertaisesti maailman parasta porkkanakakkua, minkä ohjeen olen valitettavasti jo kadottanut. Nyt yritän kehittää vielä paremman, useamman kerroksen porkkanakakun reseptin . Se on vaan niin ihanaa hyvin tehtynä, ei tule unohtaa kunnon paksua kerrosta kuorrutetta, nam! Huomenna on herkkupäivä joten saan itsekin onneksi maistaa.

Aina kun on jotain juhlaa tai muuta spesiaalia järjestettävää, iskee järjetön stressi. Olen täydellisyyden tavoittelija oikeastaan kaikessa ja teen kaiken täysillä jos niin päätän. Ongelmani on se että aika usein päätän etukäteen ottaa itselleni liikaa asioita tai haasteita tehtäväksi ja sitten saan itku kurkussa tehdä yötä päivää hommia että kaikki tulee tehdyksi. Luovuttaminen tai päätöksistä luistaminen ei tule kyseeseen, siitä seuraa vain ahdistus. Yksi asia mikä minua auttaa paljon on erilaisten listojen laatiminen. Muutenkin tykkään kirjoittaa paljon asioita esille, ja mielellään ihan vanhanaikaisesti paperille. Niin ne saa jäsenneltyä ja mieleenkin tulee jonkinlainen järjestys.

Huomenna luvassa ohjetta niin riisipiirakoihin, kuin porkkanakakkuunkin. Hyvää viikonloppua kaikille!

- Liisa

Miten painonpudotus sujuu?

Kuukausi on nyt takana painonpudotusta. Mitkä on fiilikset? No, oikeastaan ihan hyvät. Vaakaa en siis omista, ihan senkin takia etten ala tuijottamaan ja stressaamaan liikaa sitä pelkkää vaa'an lukemaa, kuin myös siksi ettei niillä numeroilla ole minulle mitään merkitystä. Tärkein pointti on tuntea keho terveeksi ja hyvinvoivaksi sekä viihtyä itse siinä.

Ainut mittari millä olen tähän mennessä itseäni ja tuloksia arvioinut on peili ja vaatteet. Mittanauha olisi pitänyt ottaa mukaan kuvioihin heti alussa, mutta eipähän tullut mieleen, voisin vaikka huomenna ottaa väliaikamittoja ylös. Kuvia olen ottanut muutaman kerran tässä kuukauden aikana, ja ehkä pientä muutosta on havaittavissa. Tavoitteista en ole aiemmin tainnutkaan mainita mitään mutta sanoisin että kyllä se 15-20 kiloa olisi tarkoitus pudottaa, riippuen siitä mitä nyt painan.

Olotila on ollut hyvä, väsymystä lukuunottamatta. Se todennäköisesti johtuu pimeästä vuodenajasta ja siitä että Jaajo on alkanut itkeskelemään öisin, en usko että energiavajeella on ollut paljon tekemistä sen kanssa.

Ruokavalio ja sen noudattaminen on ollut helppoa. Mielitekoja ei juuri ole ollut ja järkeilemällä niistä pääsee yli, tai ihan vaikka puristamalla sitä vatsamakkaraa. (Hehheh...) Nälkä on välillä, mutta aika hyvin sen unohtaa kun tekee kaikkea muuta, ei nykyään paljon tylsiä hetkiä tule. Nyt siis ruokavaliosta on poistettu aikalailla kaikki turhat hiilarin lähteet, pääasiassa protskua syön eri muodoissa ja kasviksia sekä vihanneksia laidasta laitaan. Kerran viikossa on herkkupäivä, mikä siis tarkoittaa että saan syödä vapaammin mitä mieli tekee, muttei tarkoitus ole mättää ämpäri tolkulla. Eikä siltikään ole paljon tehnyt mieli mitään, isänpäiväkakkua herkuttelin viimeksi ja se riitti.

Liikunta jää oikeastaan siihen hyötyliikuntaan. Ei vain kertakaikkiaan jaksa alkaa äkkiä treenaamaan niinä pieninä hetkinä kun saa pysähtyä, silloin vaan on tai tekee rästiin jääneitä juttuja. Ja oikeasti ei sitä arjessa kyllä paljon ehdi paikalleen istahtamaan, että sikäli kyllähän niitä askelia ja hyötyliikuntaa tulee ihan kivasti päivän aikana.

Samalla linjalla jatketaan, aika vaan kuluu niin hitaasti ettei tosikaan, tottakai sitä haluaisi tuloksia mahdollisimman nopeasti. Viimeksi kun pudotin lähes 30 kiloa Alinan raskauden jälkeen niin painohan putosi ihan älyttömän nopeasti ja hyvin treenillä ja kovalla kurilla. Huomaa että ikää tulee lisää ja kroppa on jotenkin tukossa ja jumissa. Se on kyllä varmaankin myös imetys mikä sitä painoa junnaa, toisilla se auttaa pudottamaan painoa tosi hyvin ja toisilla taas sitten keho pitää siitä rasvasta kiinni entistä tiukemmin ettei vaan maidontuotto vaarannu. Minulla onneksi maitoa riittää hyvin kaikesta huolimatta.

-Liisa

Hiljaiseloa

Blogin puolella ollut nyt pientä hiljaiseloa ihan vain yksinkertaisesti siitä syystä että olen ollut todella väsynyt. Mitään erityistä syytä siihen ei ole, uskon että talven pimeys vaikuttaa asiaan, tuntuu että energiat on vähissä. Päiväunet ovat olleet jälleen välttämättömät joka päivä...

Eilen meille satoi taas lumi maahan, on niin nätin näköistä. Voi kun jouluna olisi oikein luminen ja kaunis sää, se vaikuttaa ainakin minulla joulufiilikseet älyttömän paljon. Muutenkin odotan joulua kuin kuuta nousevaa. Pian saadaankin jo ensimmäiseen joulukalenterin pussukkaan piilottaa yllätys, joulukuussa saa ainakin lapset vauhdilla ylös sängystä kun odottavat innolla mitä joulukalenterista paljastuu!

Joulun menutakin olen miettinyt jo tässä vaiheessa. Vaikka alunperin ajattelin että en jaksa tänä vuonna tehdä kaikkea alusta loppuun asti itse, niin taidanpa nyt sitten kuitenkin. Itse tehdyt laatikot, riisipiirakat ja muut herkut kuulostavat paljon houkuttelevammalta kuin kaupan valmiit ja takuulla maistuvat herkullisemmilta!

Nyt joulukuun alusta alan kunnolla valmistelemaan joulua ja laittamaa kotia kuntoon. Ihanaa päästä koristelemaan ja ripustamaan valoja. Kodista tuli mieleen että meillä on enää matto keittiössä ja makuuhuoneessa. Jaajo on onnistunut kakkimaan kaikki matot oikein viimeisen päälle ja pesulasta en maksa samaa hintaa kuin uudesta matosta, mattokauppaan siis.

Postauksen kuvat tältä päivältä. Nyt menen kyllä itsekin nukkumaan ennen kuin taas nukahdan tähän sohvalle, palaan huomenna toisten aiheiden parissa.

- Liisa

Taidetta lasten tapaan

Olen oikeastaan monesti miettinyt että meille ei ole koskaan käynyt mitään erityisen kaoottista lasten kanssa. Kaoottisella tarkoitan esimerkiksi television maalaamista, jauhojen levittämistä sohville ja lattioille tai vaikkapa rasvatuubin pursottamista ympäri asuntoa. Ei ennen tätä päivää.

Aamulla Jaajo nukkui kerrankin hieman pidempään ja havahduin muutaman kerran kun tytöt jo hiipivät lastenhuoneeseen leikkimään. Jatkoin vielä unia jonkun aikaa Jaajon ja Leevin kanssa vailla huolen häivää. No, pian siinä sitten aloimme kaikki heräilemään ja Alina pyörähti makuuhuoneessa Jaajoa tervehtimässä jolloin en voinut olla huomaamatta hänen ihon värin muutosta. Tussilla väritetty koko tyttö. Sängystä noustessa silmiin osui ensimmäisenä väritetyt valokatkaisijat. Eteisen seinä oli myös hieman saanut uutta kuviota jolloin pieni epäilys alkoi nousta mieleen.

Kurkkasin hieman jännittyneenä lastenhuoneeseen, ei voi olla todellista. Lastenhuoneen seinä, lattia, ikkuna, nukkekoti, keinuhevonen, kiikkutuoli, hyllyt, osa leegoista ja kirjoista oli väritetty tusseilla. Tässä vaiheessa olin suoraan sanottuna paska mutsi, pääsi suusta kirosana jos toinenkin.

Hetken itseni keräilyn jälkeen jatkui matka eteisen kautta vessaan, siellä oli väritetty patteri ja wc-paperirulla. Olohuoneessa oli tv-taso sekä myös itse televisio saanut keittiönpöydän lisäksi uuden värityksen.

Ei varmaan tarvitse erikseen kertoa mitä tänään on suurin osa ajasta tehty. Yllättävän hyvin kosteuspyyhkeet purevat myös tussin jälkiin, suosittelen kokeilemaan. Epäilen kuitenkin että seinän maalaus on vielä luvassa joku päivä, kiva.
Kävimme itseasiassa uimassa uimalassa tänään sen jälkeen kun saatiin tytöt sen verran puhtaaksi että kohdattiin sinne lähteä. Alinalla on naama vieläkin täynnä vihreitä pilkkuja, vaikka hangattiin niin kynsilakanpoistoaineella kuin tiskiaineellakin.

Lopulta meillä oli uimassakin oikein kivaa. Jaajo tykkäsi kovasti polskutella, mutta väsähti aika nopeasti ja lopulta nukahti tissille kesken uimisen. Olin kyllä aika supermutsi ja selvisin pukuhuoneessa ja suihkussa kaikkien kolmen lapsen kanssa eikä kukaan hävinnyt tai muutakaan katastrofaalista tapahtunut, jes.

Nyt on aika painua sänkyyn, jos huomenna aamu lähtisi vähän eri merkeissä käyntiin

-Liisa