Mitä tapahtuu päiväkodissa?

Olen ihan tietoisesti vältellyt useampaakin aihetta blogissani ja yksi niistä on muunomassa lapsen kotihoitoon ja päivähoitoon liittyvät asiat. Aihe on niin laaja ja en todennäköisesti saisi kaikkea sanottavaani kerralla tuotua julki, joten tulisi väärinymmärryksiä, mitä haluan välttää. Aiheesta on varmasti luvassa postausta kunhan saan paljon aikaa sen tekemiseen ja aivokapasiteetti siihen riittää. Nyt kuitenkin kirjoitan hieman tähän liittyvästä aiheesta.

Tänään aamulla viedessäni Alinan päiväkotiin kohtasin todella epämiellyttävän ja ahdistavan tilanteen. En kerro muuta, kuin että koin kasvattajan toiminnan erästä lasta kohtaan epäammatilliseksi ja kylmäksi. Itse tilannetta sivusta seuraajana en osannut reagoida muuten kuin tuijottamalla varmasti hämmentyneen näköisenä. Astuessani päiväkodista ulos ahdistus ja suru pienen puolesta valtasi kuitenkin minut ja kotona piti päästä purkamaan asiaa Leeville.

Asiasta keskusteltuani ja sitä mietittyäni laitoin päiväkodin johdolle sähköpostia jossa asiallisesti kerroin tapahtuneesta ja siitä minkälaisia tunteita se minussa herätti. Viittasin myös siihen etten toivo asian toistuvan jopa mahdollisesti oman tai kenenkään toisenkaan lapsen kohdalla.

Pian sainkin vastauksen palautteeseeni ja asia aiotaan ottaa puheeksi päiväkodissa. Asia otettiin oikeasti tosissaan ja johtajankin sanoin juttu on vakava.

Mielessäni mietin miten tämä on mahdollista? Vanhempien joiden lapset ovat päiväkodissa on pakko luottaa siihen että varhaiskasvatus on laadukasta ja kasvattajat osaavat toimia nykytiedon valossa niin että hyvä vuorovaikutus säilyy lasten ja heidän välillään. Lapsi vaatii turvallisuuden tunteeseen aikuisen empatiakykyä, läsnäoloa, syliä ja sitä hyvää vuorovaikutusta. Kaikki tunteet tulisi olla sallittuja ja ne tulisi hyväksyä sellaisena kuin lapsi ne kokee, ei vähätellen tai paheksuen. Nämä perusasiat pitäisi olla jokaisella kasvattajalla edes tiedossa, eikä niistä tulisi esimerkiksi oman huonon aamun tai oman näkökulman takia luistaa. Kasvattajat tulisi ohjata toimimaan niin että nämä asiat ovat tiedossa, pieni lapsi kokiessaan hylkäämisen tai turvattomuuden tunnetta päiväkodissa voi saada pysyviä traumoja ja kärsiä niistä vielä aikuisiällä.


Olen ollut työharjoittelussa päiväkodissa ja se oli kauheinta aikaa koko opiskeluaikanani. Toisista puhuttiin pahaa, vanhempia haukuttiin heti kun astuivat ovesta ulos ja lapsia kohdeltiin epäammatillisesti. Harmikseni en silloin vielä ollut perehtynyt aiheeseen, muuten olisin takuulla puuttunut päiväkodin toimintaan ja vienyt asian eteenpäin. Nämä asiat vaikuttavat myös siihen miksi en Mineaa tai Jaajoa aio päiväkotiin laittaa. En hevillä oravanpyörään hyppää ja anna lasteni viettää suurinta osaa ensimmäisistä elinvuosistaan vieraiden ihmisten ympäröimänä vain koska se nyt vaan täytyy tai kuuluu asiaan.  Tahdon kasvattaa lapseni itse ja olla läsnä, varmistua siitä että he saavat turvallisen ja kehittävän ympäristön omien tärkeiden ihmisten keskellä.

Oletteko te kohdanneet varhaiskasvatuksessa puutteita ja/tai oletteko joutuneet puuttumaan asiaan? Mitä ajatuksia aihe herättää?

- Liisa