Ei mennyt nyt ihan kuin strömsössä, lapsen kaupparaivarit

Huhhuh mikä päivä. Aamupäivällä on ollut menoa ja tapaaminen, on käyty ruokakaupassa, haettu ja viety kirppistavaraa, ostettu joulukoristeita ja mitä vielä!

Tänään ruokakaupassa, eli lidlissä kävi sellainen juttu mitä ehkä kammoksun, kuten todennäköisesti suurin osa vanhemmista, lapsen totaalinen raivari. Alku näytti lupaavalta. Minea kärryyn istumaan, Jaajo tyytyväisenä kaukalossa ja Alina kivasti siinä kärryjen vierellä. Hetken päästä Minea aloittaa itkemisen ja potkimisen, koska haluaa päästä juoksemaan pitkin kauppaa, ei onnistu. Kyllä, käytän välillä itsekin perinteistä, lapselle puhelin käteen jotta saan hoidettua ruokaostokset- tekniikkaa. Näin tein nyt, jolloin tietysti Alinakin havahtui tilanteeseen ja alkaa itkemään kun haluaa katsoa piirrettyä. No, se nyt ei ole tietysti mahdollista koska hän ei kärryyn mahdu, yksi puhelin ja kävellessä ei tule ohjelman katsomisesta mitään. Hirveä itku, huuto ja raivo. Koitan epätoivoisesti selittää ja sanoittaa tilannetta, mutta se menee kuin kuuroille korville. Tässä vaiheessa ikään kuin jo huomaamatta kaikki lidlissä pyörivät vanhukset tai iäkkäämmät henkilöt ovat kerääntyneet ympärille, suu ammollaan katsomaan ja tarkkailemaan käynnissä olevaa tilannetta.

Raivo jatkuu. Jalkaa poljetaan, huuto särkee omiakin korvia ja Mineaa pelottaa. Tässä vaiheessa meitä tuijotti jo jokainen kaupassa asioiva. Elämäni ensimmäistä kertaa koin että nyt, nyt lapsi on pakko viedä takaisin autoon koska ei vaan yksinkertaisesti ostosten teosta tule mitään. Pienen jahtaamisen jälkeen Leevi kuin saikin Alinan lattialta ylös, syliin ja kantoon kohti ovea. Pakko taas mainita että kyllä oli aika kympin ilmeitä ihmisillä kun keesipäinen mies nahkarotsi päällä koittaa kantaa karjuvaa ja potkivaa lasta kiinnioton päätteeksi, kukaan ei sentään onneksi jäänyt kyselemään varastettiinko lapseni juuri.

Minä jäin siis Minean ja Jaajon kanssa tekemään ostokset loppuun naama punaisena, Leevin mentyä Alinan kanssa autoon "rauhoittumaan". Hänhän siis kuulemma potki ja riekkui autossakin kuin superpallo ties kuinka kauan. Kummasti myös parkkipaikalla, pian auton läheisyydessä oli huokailevia mummeleita.

Saan ostokset tehtyä, ja kädet vääränä kannan monia kasseja lapset kärryssä autoon. Matka jatkui suoraan kotiin, josta lähden pikaisesti Jaajon syötettyäni jatkamaan matkaa kohti kirpputorijuttujen noutoa, sekä samalla vientiä. Juoksujalkaa puoli tuntia myöhässä painelen autolle, jossa muistan että kolikot jäivät hyllylle, uusintayritys. Pääsen perille ja parkkeeraan auton, jolloin samalla sekunnilla päähäni pälkähtää että minunhan piti vastavuoroisesti viedä tälle henkilölle myös tavaraa, mitkä luonnollisesti jäivät nekin eteiseen. Kiva, vien huomenna, ajattelin ja noudan tavarat henkilöltä joka jo odottanut ties kuinka kauan minua.

Nappaan tavarat iloisesti, kiitän ja lähden kävelemään autolle päin. Mikä unohtui? No maksaa tavarat tietenkin. Äkkiä takaisin ja pahoittelut ja ties mitkä anteeksipyyntö mutinat päälle.  Jatkan matkaa kauppaan etsimään erilaisia pattereita ja jouluvaloja. Ensimmäiseen kauppaan, otan pattereita koriin ja ihastelen kaikkia ihania joulujuttuja. En raaski ostaa. Kassalle pattereiden kanssa, pelkästään ne maksavat 35 euroa, mitä helvettiä? Siirryn toiseen kauppaan vielä etsimään muutamaa ikkunaan asetettavaa jouluvaloa. Löydän puolentunnin vatkaamisen jälkeen sen mieluisimman vaihtoehdon niistä muutamasta joulutähdestä ja nappaan vielä ledkranssin toiseksi mukaan, muutamat muutkin lidlissä sattuneesta syystä unohtuneet ostokset koriin ja menoksi. Noniin, nyt vihdoin kotiin ja rauhoittumaan. Väärin, vielä lamppu puuttuu. Taas uudestaan ensimmäiseen kauppaan ostamaan sellainen.

Kotiin päästyä piti tietenkin heti päästä kokoamaan joulutähti ja sovittamaan sitä ikkunaan. Paketti auki, ohjeita ei ole ja paperinen hässäkkä näyttää heikolta. Ronskisti vaan tähti auki, jolloin se repeää näyttävästi.

Onko muillakin ollut näitä päiviä viimeaikoina? Ei vaan mikään onnistu ja pää on väsymyksen ja stressin uuvuttamana ihan pumpulia. Luojan kiitos huomenna on perjantai!

- Liisa