Imetystarinani

Tämän tekstin kirjoitin erästä muuta tehtävää varten, mutta ajattelin julkaista sen myös täällä blogin puolella. Imetyksestä olen paljon blogissani jo kertonut, eikä tässäkään tekstissä mitään uutta varsinaisesti ole. Jos aihe ei kiinnosta niin älä lue.

Imetystarinani.

Odottaessani esikoistani Alinaa yli kuusi vuotta sitten, en osannut hakea tietoa imetyksestä, enkä saanut minkäänlaista imetysohjausta neuvolassa tai synnytyssairaalassa. Ajattelin imetyksen tapahtuvan kuin itsestään, mutta silti olin varannut kaapit pullolleen korviketta ja erilaisia tuttipulloja. Esikoisen synnyttyä hänelle annettiin pullosta paljon lisämaitoja, eikä minua kannustettu imettämään juuri lainkaan. Yritin kotona imettää muutamia kertoja mutta siitä ei tullut tiedonpuutteen vuoksi mitään. Jatkoimme täysin korvikeruokinnalla.

Toisen lapseni raskausaikana etsin tietoa imetyksestä niin facebookista, kirjoista kuin neuvolastakin. Olin etukäteen jo päättänyt onnistua imetyksessä ja siitä tuli minulle hyvin tärkeä asia. Selasin päivittäin imetyksen tuen facebook ryhmää ja imin tietoa itseeni. Tytön synnyttyä imetystietoutta minulla oli paljon ja imetys lähti jo sairaalassa melko hyvin käyntiin. Viimeisenä yönä koin kuitenkin erään hoitajan käytöksen todella loukkaavana ja musertavana, sillä hän syötti lapselleni suuren määrän korviketta väittäen ettei maitoni riitä koska lapsi itki. Seuraavana aamuna pääsimme onneksi kotiin ja täysimetys jatkui hyvin minun maidon riittävyyden epävarmuudesta huolimatta. Imetys on jatkunut hänen kanssaan tähän päivään saakka, tyttäreni Minea on vuoden ja yhdeksän kuukauden ikäinen.

Kolmannen lapseni odotusaikana imetin Mineaa läpi raskauden ja selvää oli että vauvan synnyttyä imetän heitä molempia. Pelkäsin raskausaikana maidonerityksen loppuvan, mutta yllätyksekseni maidontulo hiipui vasta ihan raskauden loppumetreillä ja tyttäreni ei siitä ollut moksiskaan. Synnytin kolmannen lapseni suunnitellusti kotona ja meidän imetys lähti todella upeasti käyntiin sekä maito nousi nopeasti. Jälleen tunsin hieman epävarmuutta maitoni riittävyydestä vaikka puntari näytti että painoa tuli vauvalle kilo kahdessa viikossa tahdilla.

Minea lopetti omatoimisesti yösyönnit kuin seinään, huomattuaan että pikkuveli tarvitsee yöllä rintaa. Myös päivisin hän on huomattavasti vähentänyt rinnallaoloa, mutta käy siinä kuitenkin edelleen päivittäin. Jaajo on nyt viiden kuukauden ikäinen ja meillä imetys sujuu hänenkin kanssaan oikein mainiosti. Olen joitakin hämmentyneitä kommentteja sekä ihmettelyjä saanut sekä pitkää imetystä, että tandemimetystä kohtaan terveydenhuollon puolelta, mutta lähipiiri on suhtautunut melko neutraalisti asiaan. Aion jatkaa imetystä lapsentahtisesti niin kauan kuin se tuntuu sekä minusta että lapsista hyvältä.

- Liisa