Miten selvisin hammaslääkäripelosta?

Järkyttävä hammaskipu. Mikä siinä on että kun hampaat alkavat oireilla niin aina rysähtää kaikki sitten kerralla, joutuu joka viikko käymään useampaankin kertaan, ihme touhua. Odotan huomista aamua kuin kuuta nousevaa vaikka tiedän ettei tähän tulehtuneeseen viisaudenhampaan ikeneen auta mikään hetkessä. Viimeksi toisella puolella kun oli sama juttu, niin yläviisuri poistettiin ja sain antibiootit. Itse kipeälle ei tehty siis mitään ja ai että se oli tuskaa varmaankin sellaiset pari viikkoa, hyi. Eli viisaudenhampaan poistoa siis luvassa huomenna, jippii.

Ei ehkä uskoisi, mutta kärsin ennen aivan hirveästä hammaslääkäripelosta, lapsesta asti. Saatoin olla sen kymmenenkin vuotta käymättä hammaslääkärillä, esimerkiksi viimeisimmässä juurihoidettavassa hampaassa oli hoito jäänyt kesken vuonna 2007, hups. Eli niin suuri pelko oli, kerran pyörryin jo ennen kuin paikkaamista aloitettiin, tai hampaaseen edes koskettiin. Ja kuten arvata saattaa, huonossa kunnossa hampaat myös olivat, kunnes nyt tänä kesänä päätin että näin ei voin jatkua. Pakko tehdä jotain ennen kuin on proteesit suussa.

Miten sitten yhtäkkiä voitin pelkoni ja käyn nykyään suhteellisen hyvin mielin hammaslääkärissä? Se on kyllä hyvä kysymys, mihin en itsekään tarkalleen vastausta tiedä. Olen kokenut niin järkyttäviä hammaskipuja että on ollut pakko ja oikeastaan helpotus saada hoitoa, ja olen huomannut ettei se satu kun puudutus on kunnossa. Lisäksi synnytyksen jälkeen menin hammaslääkäriin sillä mielellä että jos minä siitä helvetinmoisesta synnytyskivustakin selvisin niin selviän sitten ihan mistä vaan, haha. Tämä pätee myös siinä kun kävin ottamassa lävistyksen kivuliaaseen paikkaan, enkä värähtänytkään kun se tehtiin, mitä lävistäjäkin ihmetteli. Mielessäni silloin mietin että voi kuule, pientä kipua siihen tuskaan verrattuna. Päällimmäisenä luulen että vaikuttanut on kuitenkin eniten juurikin sen huomaaminen, että se ei satu oikein tehtynä ja etten oikeasti halua menettää hampaitani. Iso osa on mukavalla hammaslääkärillä, tietysti.

Vinkkejä minulla ei ole hammaslääkäripelosta kärsiville antaa, mutta ymmärrän miten ylitsepääsemätöntä ja vaikeaa se voi olla. Huomenna taas joudun itsekin sinne piinapenkkiin, onneksi kuitenkin paljon levollisemmin mielin!

Huomenna tulossa juttua meidän isänpäiväaskarteluista ohjeiden kera, jos jollakulla on edelleen kortit ja lahjat tekemättä, ole kuulolla!

- Liisa