Rintatulehdus ja muita imetyshaasteita

Viime yönä heräsin täysin yhtäkkiä siihen, että toinen rinta oli todella kipeä. Syötin siitäkin aivan normaalisti ja sain nukuttua aamuun asti kuitenkin suhteellisen hyvin kivusta huolimatta. Aamulla olo oli heikko. Päätä särki, lihaksia jomotti ja rinta edelleen kipeä, hieno homma.

Eli täällä kärsin tälläkin hetkellä rintatulehduksesta. Olo on kipeä, mutta seurailen tilannetta huomiseen asti. Jos ei ala helpottaa niin kai se on sitten päivystykseen mentävä käymään, ettei pääse yltymään pahemmaksi. Olen kokeillut kaikki kotikonstit, mutta helpotusta ei ole ollut havaittavissa. Onneksi Minea käy vielä rinnalla, hänellä on ollut oikein onnen päivä kun on saanut tyhjentää rintaa monta kertaa. Hänellä kuitenkin on imussa huomattavasti enemmän voimaa kuin Jaajolla. En taas ymmärrä mistä tämäkin tulehdus on tullut, tukosta ei tunnu ja maitoa tulee täysin normaalisti, nännissä ei ole haavaa enkä ole käyttänyt mitään puristavaa vaatetta.

Jaajon synnyttyä minulla on ollut yksi tulehdus jo aikaisemmin. Silloin hölmönä odottelin muistaakseni ainakin kolme päivää jos paranisi itsestään ja lopulta kuume nousi todella korkealle ja olin suoraan sanottuna hyvin huonossa kunnossa. Onneksi antibiootit puri ja vältyttiin paiseelta kuitenkin, vaikka silläkin peloittelivat.

Ylipäätään minun ja Mineankaan imetyshistoria ei ole ollut täysin mutkatonta. Ensimmäiset kuukauden lanoliinia kului luvattoman paljon ja kärsin raynaudin syndroomasta. Oikeastaan en ole varma onko minulla sitä edelleen sillä rinnanpäät ovat usein aivan valkoiset, mutta kipua ei enää ole lainkaan. Myös imuotteessa oli paljon hakemista. Jaajon kanssa kaikki tuli luonnostaan enkä sen kummemmin miettinyt imetystä tai stressannut sitä, siinä se jatkui ihan normaalisti niin kuin Mineankin kanssa. Rintaraivarointi kuitenkin yllätti ja sen myötä hurja painonnousukin hidastui, onneksi se vaihe on nyt takanapäin ja Jaajo alkaa olla sen ikäinen että imetys alkaa mennä omalla painollaan ja kohta mukaan kuvioihin tulee kiinteät ruoat.

Oikeastaan olen huomannut että ne ensimmäiset kuukaudet on imetyksen kannalta ne hankalimmat, stressaavimmat, raskaimmat ja välillä epätoivoisimmat. Ymmärrän hyvin että moni ajattelee ettei maito riitä tai tämä ei vain toimi. Joskus kuullut sanottavan että vauva ei vaan halunnut rintamaitoa tai osannut imeä. Jos vauva on täysiaikainen ja terve niin kyllä sen vauvan vaistot siihen rinnalle kuitenkin hänet vievät ja osaa imeä jos ote ja jänteet ovat kunnossa. Rankkaahan tämä on ollut, välillä ihan helvetin rankkaa. Mutta kuitenkin ollut sen arvoista, ehdottomasti. Ja haluan lapselleni parasta ravintoa ja toimia äitinä niin kuin luonto on tarkoittanut. Itse olen äitiyden valinnut joten silloin olen sen velkaa lapselleni etten mene sieltä mistä aita on matalin.

Sellaista ajatuksen virtaa imetysaiheesta tällä kertaa, jos joku tälläkin hetkellä painiskelee imetysongelmien kanssa tai muuten aihe kiinnostaa niin suosittelen tutustumaan tähän sivustoon. Katsotaan mikä vointi on huomenna, toivottavasti ei tarvitse puolta päivää odottaa päivystyksessä,  kun Ainakin tulee vihdoin kotiin!

- Liisa