maanantai 1. tammikuuta 2018

Tervetuloa vuosi 2018

Tänään on ensimmäinen päivä vuotta 2018. Olen pohtinut pitkään minkälaisia tulevaisuuden suunnitelmia teen, sekä niin opiskelujen, kouluttautumisen kuin bloginkin kanssa. Olisi ihan mahtavaa tehdä blogia ehkä joskus jopa työkseen, mutta se vaatii minulta ehkä liikaa tällä hetkellä. Jotta pystyn aidosti toteuttamaan itseäni blogin suhteen, tarvitsen kunnon kameran ja muut välineet, siihen ei rahallisesti ole mahdollisuutta. Doulaushommat olisi toinen sellainen aidosti minua kiinnostava ja lähellä sydäntä oleva juttu. Sekin vaatii kuitenkin lisäkouluttautumista tulevan kevään kurssin lisäksi, mikä taas tarkoittaa rahallisia menoja lisää.
Lähihoitajan opintoja en todennäköisesti aio jatkaa. Enkä ryhdy kouluttautumaan mihinkään, mihin ei oikeasti ole kiinnostusta tai tunnu täsmälleen minulle sopivalta jutulta.



Aluksi ajattelin että katsotaan mihin ja miten asiat etenee, omalla painollaan. Kuitenkin jos haluan jotain saavuttaa, pitää mielestäni olla selvä päämäärä tai tavoite jolloin sitä kohti menee ja valitsee polut jotka sinne johdattavat. Olen siis nyt jonkinlaisessa umpikujassa suunnitelmineni.

Tämä vuosi tulee todennäköisesti olemaan erilainen, jännittävä, ehkä jopa hieman hyvällä tavalla pelottava ja rajoja koetteleva. Keväällä vaihtuu maisemat totaalisesti, edessä on muutto ja uuden kodin löytäminen. Uuden eskaripaikan etsiminen, uudesta kaupungista. Uudet kadut, kaupat, neuvolat ja kaikki. Se on samalla todella jännittävää, kivaa mutta tietysti siinä joutuu myös menemään oman mukavuusalueen ulkopuolelle, täysin tuntemattomaan. Samalla laitetaan kaikki uusiksi ja aloitetaan kuin puhtaalta pöydältä. En malta odottaa. Uskon että uusia ovia avautuu ja ideoita syntyy tulevaisuuden suhteen tässä matkan varrella. Jotenkin sitä on alkanut etsimään sitä juuri omaa, sellaista tapaa elää mitä oikeasti haluaa. Välillä ollaan hakoteillä ja tuntuu että pitää ulkopuolisten paineiden takia tehdä niin tai näin koska "se nyt vaan kuuluu mennä niin" tai "ei ole muuten yhteiskuntakelpoinen". Siitä huolimatta kun puskee läpi juuri niiden omien intohimojen ja unelmien kanssa niin ei voi mennä vikaan ja saa rakennettua sellaisen elämän kuin haluaa.



Uusi vuosi me vietettiin ihan vain kotona hyvin syöden ja muutamat raketit käytiin viereisellä kentällä ampumassa. Minea pelkäsi raketteja ja yökin oli aika katastofaalinen sekä sen takia että kaikki lapset ovat hirveässä räkätaudissa kuin ulkoa kuuluvasta paukkeesta johtuen. Jos tänään nukuttaisiin vähän paremmin.





Pidin ihan tietoisesti hieman lomaa bloggaamisesta, pahoittelut etten ilmoittanut tänne mitään. Nyt on uudet tuulet ja uutta puhtia sekä energiaa kirjoittaa taas, mahtavaa.

Huomenna on todennäköisesti edessä reissu Ikeaan. Olen aikalailla myynyt kaiken roinan ja tavaran joten kaikki menee uusiksi huonekaluja myöten, kuinka kivaa! Sisustaminen on kyllä sellainen juttu mitä tykkään myös paljon tehdä, suunnitella ja sommitella kaikkea kivaa. Huomisesta tulossa sitten omaa postausta ja kodin uudesta sisustuksesta! Sitä en malta odottaa kun pääsen uutta kotia laittamaan, sekä järjestämään nämä kaikki tavarat sinne, kääk! Palataan huomenna.

-Liisa




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Lasten kuulumisia sekä operaatio viisaudenhampaan leikkauksellinen poisto

Heipähei jälleen. Nyt alkaa pikkuhiljaa sairastelut olla voitettu, vihdoinkin. Minea edelleen itkenyt öisin toista korvaansa, mutta lääkäril...