Painonpudotus höpinää

Tänään oli Jaajon painokontrolli missä halusin käydä ihan siksi että saatiin mielenrauha hänen hitaamman painonnousun takia. No, ennen joulunpyhiä Jaajon paino oli noussut melkein 800g parissa viikossa mikä oli aivan loistavaa, mutta taas oli painoa tullut vain parikymmentä grammaa, mikä todennäköisesti johtuu tästä sairastelusta. Nenä kun on tukossa niin kukapa sitä pystyisi tissiä imemään kun ei henkeä saa, eikä ruokakaan oikein maistu.

Pointtini tässä postauksessa ei kuitenkaan ollut tänään Jaajon paino, vaan minun omani.

Kuten aikaisemmin elämäntapamuutosta koskevissa postauksissa olen maininnut, en omista vaakaa enkä koe sitä tarpeelliseksi omalla kohdallani. Mittarinani toimii peili ja tälläisellä entisenä syömisvammaisena on kyllä ruokavalioon ja liikuntaan sekä painonpudotukseen tarvittavat tiedot hallussa joten yleensä tiedän milloin mennään metsään tai millon hommat sujuu.

Kuukausi sitten neuvolassa uskaltauduin itse Jaajon mittailuiden lomassa astua vaa'alle. Suoraan sanottuna minulla ei ollut hajuakaan millä numerolla paino edes alkaa. Olin melko positiivisesti yllättynyt, ajattelin ehkä jotain hieman pahempaa.

Tänään ennen neuvolaa jo mietin että voisin astua vaa'alle, vaikka joulun kolmen päivän tauko dieetistä ja uudenvuoden herkuttelut kolkuttelivat edelleen takaraivossa ja morkkis näistä mättämisistä oli edelleen olemassa. Toisaalta tiedostan myös sen että minun kropalleni nuo satunnaiset herkuttelupäivät ovat erityisen tärkeitä aineenvaihdunnan toiminnan kannalta. No, niin tai näin, näytti vaaka tänään 5kg vähemmän kuin kuukausi sitten, mistä olen aivan hämmentynyt, mutta samalla niin iloinen. Elämäntaparemonttia on nyt takana muutama kuukausi, eli uskon että painosta on todennäköisesti se kymmenen kiloa lähtenyt. Kuvia minulla on ja niissäkin eron kyllä huomaa, mutta jotenkin se oma mieli ei ymmärrä näitä muutoksia täysin joten olen ehkä vähätellyt saavutettuja tuloksia.

Vielä olisi matkaa siihen omaan henkilökohtaiseen tavoitepainoon noin kymmenisen kiloa ja senhän toki aion toteuttaa. Minulla luonnollinen bmi ei ole koskaan ollut normaalipainon alarajoilla vaan aina siellä normaalipainon ylärajoilla. Siltikin olen saanut kommenttia kyseisessä painossa, että olen ihan tosi hoikka, että ehkä se on se kropan normaalipaino, niin sanotusti. Ja kun viimeksi menin sen painon alapuolelle niin kuukautiset jäivät pois, vaikka siis todellakaan bmi ei ollut lähelläkään alipainoa.

Katsotaan nyt miten projekti etenee, ehkä ensi kesänä olen siinä niin kutsutussa, rantakunnossa!

- Liisa