Kehitys hänellä on ollut hitaampaa kuin tytöillä. Jaajo alkoi hymyillä siinä kahden kuukauden korvilla ja oppi kääntymään vatsalleen täytettyään kolme kuukautta. Jaajolla meni aika kauan että alkoi kannattelemaan päätään, treenaamisesta huolimatta. Nyt oikeastaan viimeisen muutaman päivän sisällä se on kuitenkin alkanut luonnistua jo hyvin, joten mahallaankin hän on alkanut viihtyä paremmin. Varpaat myös löytyivät toissapäivänä, niistä hän pitelee kiinni ja ihmettelee, sitä odotellessa kun ne löytävät tiensä suuhun! Leluihin hän ei vielä tartu, mutta nyrkeillään hieman jo niitä koskettelee. Nauramaan ei olla vielä häntä saatu, mutta uskon että senkin hän kyllä lähiaikoina päästää ilmoille, niin leveitä hymyjä kuitenkin väläyttelee. Jaajo on myös kova juttelemaan, hän kiljahtelee, pärisee ja jokeltelee jatkuvasti.
Päivärytmi meillä on oikeastaan alkanut muodostumaan tässä viimeisen kuukauden sisällä. Jaajo herää samaan aikaan kuin muukin perhe eli siinä puoli seitsemän ja seitsemän välillä. Ensimmäiset lyhyet päiväunet hän nukkuu aamulla usein yhdeksän tai kymmenen aikoihin. Pidemmät päiväunet kestävät noin kolmisen tuntia ja ne hän nukkuu yleensä puolen päivän jälkeen. Iltapäivällä ja illalla hän saattaa torkkua muutaman pienet tirsat sylissä tai automatkoilla ja yöunille käy usein seitsemän-kahdeksan maissa. Aamuyöllä aika tarkalleen aina neljän jälkeen hän syö kerran ja jatkaa unia aamuun asti. Ja päiväunet Jaajo nukkuu siis aina ulkona vaunuissa, sisällä ei saa unta tyttöjen metelöidessä. Rinnalla Jaajo käy joka välissä joten siinä ei mitään rytmiä ole eikä varmaan tule olemaan vielä pitkiin aikoihin. Pakko vielä mainita että Jaajo on täysin erilainen nukkuja kuin Minea. Hän ei osannut nukkua perhepedissä lainkaan ensimmäisiä viikkoja lukuunottamatta ja tähän mennessä onkin pääasiassa yöunet nukkunut vaunuissa meidän sängyn vieressä. Vaunukoppa alkaa kuitenkin jo käymään pieneksi, ja matkasängyssä hän ei kokeiltaessa halunnut nukkua. Nähtäväksi jää pitääkö pinnasänky käydä kaivamassa kellarista monen vuoden jälkeen esiin. Perhepedissä kuitenkin meillä on kyse siitä että kaikki nukkuvat hyvin, joten jos Jaajo tarvitsee oman sängyn hän toki sen myös saa!
Mitenkä se meidän imetys on sitten oikein sujunut? Ensimmäiset kaksi kuukautta Jaajo oli rinnalla tosi paljon ja itkeskeli jonkin verran. Painoa tuli jopa kilo kahdessa viikossa eli maito maistui oikein hyvin. Siinä kahden kuukauden kohdalla hän päätti että syön vain kun on nälkä ja harvensi syömisiään rajusti ja alkoi jonkin verran myös rintaraivaroimaan kun tyrkytin maitoa hänen mielestään liian usein. No, ajattelin että luotan vauvaan ja annoin hänen syödä silloin kuin itse haluaa, sillä Jaajo oli muuten oikein tyytyväinen ja pissa- sekä kakkavaippoja tuli kuitenkin runsaasti. Yölläkin hän alkoi nukkumaan parhaimmillaan sellaista kymmentä tuntia ilman syöttöä ja nukkuu siis edelleen yhtä hyvin. Aika luksusta ellen sanoisi. No, kolmen kuukauden iässä neuvolassa painonnousu kuitenkin oli hidastunut minkä ennalta jo osasin aavistaa, joten aloin taas tyrkyttämään rintaa useammin mistä ukkeli ei kyllä oikein ole riemastunut, mutta onneksi nyt jo syö hieman ahkerammin. Neuvolan terveydenhoitaja ei ollut lainkaan huolissaan että lähinnä se huoli saako Jaajo syötyä riittävästi on vain äidin mielessä, varmasti moni osaa samaistua tähänkin tunteeseen.
Minea käy rinnalla suunnilleen nollasta kolmeen kertaan. Esimerkiksi tänään ei ole käynyt kertaakaan, mutta välillä on selvästi läheisyyden tankkaus päiviä ja haluaisi käydä useita kertoja vuorokaudessa. Äidintahdistan rinnalla käymistä hänen kanssaan kuitenkin siihen maksimissaan kolmeen kertaan päivässä, se tuntuu parhaalta tällä hetkellä.
Kaikenkaikkiaan vauva-arki Jaajon kanssa on ollut melko helppoa, jos niin voi sanoa. Hän on aivan ihana ja suloinen poika, rakastamme häntä enemmän kuin mitään! Omat haasteensa tietysti kolmas lapsi on arkeen tuonut, mutta siitä voisin kirjoittaa oman postauksensa. Huomenna taas toisilla aiheilla!
- Liisa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti