Tänään aamulla herättiinkin jälleen aikaisin, kuten aina. Yleensä poikkeuksetta ollaan ylhäällä jo siinä seitsemän aikoihin, arkena jo kuuden jälkeen. Lapsille aamupalat pöytään ja itselleni tein jälleen perinteisen vihersmoothien. Lähtee muuten aamu hyvin käyntiin, suosittelen!
Alinan ja minean kanssa ollaan suunniteltu yhtä askarteluprojektia, joten suuntasin heti aamusta Alinan kanssa kaupoille ostamaan muutamia tarvikkeita. Tarttuipa mukaan vähän jääkaapin täytettäkin ja Alina sai myös valita ruusukimpun arkea piristämään. Alina nauttii ihan hirveästi kun saa äidin jakamattoman huomion ja automatkatkin kuunneltiin hänen lempimusikkiaan stereot pauhaten. Kaupassakin hän on niin tomera ja avulias kahdenkesken, mutta usein porukalla menee Minean kanssa sitten hommat överiksi ja saattavat juosta joka ilmansuuntiin ilman järjen hiventä.
Kotona ruvettiinkin sitten laittamaan ruokaa, pekoniin käärittyä lihamureketta homejuustotäytteellä. Perunoita ja papuja, maissia sekä porkkanoita. Puolet homejuustosta melkein katosi jo alkuvaiheessa parempiin suihin, on meinaan sekä minun että Alinan suurinta herkkua. Ruoan jälkeen sitten Jaajo ja äiti päikkäreille ja tytöt hetkeksi lepäilemään, Mineakaan ei enää millään haluaisi nukkua päiväunia vaikka selvästi niitä tarvitsisi, illalla alkaa aina meininki olla niin itkuista muuten!
Herätys ja välipalaa tytöille. Pian Alina lähtikin isälleen taas pitkästä aikaa muutamaksi päiväksi. On muuten aina yhtä haikeaa, voisin kirjoittaa uusioperheen haasteista vielä myöhemmin oman postauksensa. Sitten olikin hyvää aikaa pistää asuntoa taas kuntoon, siivoilla ja laittaa tiskit sekä pyykit ojennukseen. Silti tuolla pyykkikori tursuaa niin että ainakin puolet on saunan lattialla kasassa. Sitä ei vain pysty niin paljon pesemään että pyykkikorin pohja näkyisi, mahdoton tehtävä!
Illansuussa lähdettiin vielä ajelulle. Päämäärätön autolla ajaminen ja samalla jutteleminen on muuten parasta terapiaa ja pään tuuletusta mitä tiedän, oikeasti. Jos on jotain asioita mielenpäällä niin autossa niistä jotenkin on niin helppo puhua ja usein keskustelu ajautuukin melko henkevälle tasolle, tekee muuten hyvää. Siinä samalla maisemien katselu ja ehkä pysähtyminen jonnekkin järven rantaan ihmettelemään, niin kyllä mieli lepää.
Kotiin iltapalalle ja muihin iltapuuhiin. Jaajo nukahti jo aikaisin Leevin syliin ja siellä se nukkui seitsemältä vaunuissa yöunia sikeästi. Hän on muuten sellainen nukkuja että ihmetellä täytyy, saattaa käydä jo seitsemältä nukkumaan ja herää ensimmäisen kerran usein vasta viideltä aamuyöllä. Ei voi valittaa! Nyt istutaan vieretysten sohvalla ja kirjoitan postauksen loppuun ja kuuntelen tuota Leevin justonaksujen mussutusta, paha tapa syödä salaa vähän herkkuja kun lapset nukkuu!
Monia varmasti mietityttää miten mahdollisesti itse, muut työttömät tai muuten vähävaraiset perheet tulevat toimeen ja minkälaista se arki sitten on. Osa ajattelee että se on este perheen perustamiselle, mistä olen täysin eri mieltä. Raha ei tuo onnea tässäkään asiassa, lapsi voi aivan hyvin olla rakastettu ja onnellinen siitä huolimatta että hän nyt ei sitä uusinta uutta vaatetta tai polkupyörää saanut. Lapsi nauttii ehkä jopa enemmän perheen kesken nautitusta piknikistä ja metsäretkestä kuin pää pyörällä huvipuistolaitteissa heilumisesta. Jos haluat elää ja tehdä sitä mitä intuitio sinulle viestittää, ei kannata alistua siihen mitä yhteiskunta sinun olettaa olevan ja tekevän.
Tietenkään aina se ei ole ruusuilla tanssimista ja penniä joutuu venyttämään. Tietyt asiat eivät ole niin itsestään selvyyksiä kuin jotkut ehkä olettavat, mutta sen kanssa oppii elämään. Meillä esimerkiksi on asiat harvinaisen hyvin ja olemme saaneet rakennettua hyvät puitteet kaikesta huolimatta. Meillä on ihana koti, ruokaa kaapissa, ruosteinen kauppakassi pihassa ja paljon rakkautta. Siinä on jo paljon aineksia hyvään ja toimivaan arkeen.
- Liisa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti