Perhepeti, imetys ja muutama muu asia,

Ajattelin ihmisiltä tulleen palautteen ja heitä puhututtaneiden asioiden pohjalta kirjoittaa tällaisen sekametelisoppa tekstin missä avaan useampia meidän jaksostakin tutuksi tulleita aiheita.

Aloitan nyt synnytykseen ja erityisesti usein kotisynnytykseen liittyvällä asialla. Sain itseäni naurattavan kommentin, "Syökää nyt vielä istukka illalliseksi luomuviinin kera." Kommentoijan iloksi voin paljastaa että kyllä, istukka sijaitsee tällä hetkellä pakastimessa aitio paikalla pakastemustikoiden vieressä. Synnytystä seuraavana päivänä päähäni pälkähti että hei, mihin se istukka oikein on mennyt! Leevin kanssa paniikissa alettiin pohtimaan että eikai sitä roskikseen ole heitetty ja muutama kyynelkin tuli siinä vuodatettua. Hartaan mietinnän jälkeen johtolankoja etsiessäni huomasin pakkasessa jäätelöpaketin olevan veressä, kätilö oli muistanut toiveemme istukan säilyttämisestä ja nakannut istukan muovipussiin käärittynä pakastimeen, huh! Jo raskausaikana mietin että mitä haluan istukalle tehtävän. Harkittiin sen kapselointia, mutta loppupeleissä päädyin siihen että en koe tarvitsevani sitä ravinnoksi, Istukasta voi myös tehdä taidetta, painettaessa sen kuvan paperille joko verta tai vaikka sormivärejä käyttäen. Tämän aion toteuttaa kunhan inspiraatio iskee ja on sen verran ylimääräistä aikaa. Voin tehdä aiheesta sitten vielä postauksen erikseen kuvineen päivineen, kunhan aihe on ajankohtainen!

Jatketaan sitten vaikka siihen perhepetiin. Eli meillähän on nukuttu oikeastaan Jaajon syntymään asti pääasiassa perhepedissä. Se käytännöissä toimi niin, että makuuhuone oli seinästä seinään sänkyä, siis useampi vierekkäin. Ihan mahtava löhölinna ellen sanoisi! Siihen päädyttiin oikeastaan ihan sen takia, että Alina heräili pienenä jatkuvasti öisin, kun kaipasi läheisyyttä ja omassa huoneessa yksin oli jännittävä ja yksinäinen nukkua. Alina sitten muutamasti tuli meidän viereemme nukkumaan ja niinä öinä ei herätty kertaakaan, mahtavaa! Siitä se idea sitten lähti. Minean synnyttyä kävi selväksi että hän halusi nukkua vain ja ainoastaan äidin rinnalla, no sehän onnistui tietysti perhepedissä parhaiten. Imetys oli öisin helppoa, kun Minea inahti niin tissi vain suuhun ja itse jatkoin unia. Tämä nukkumajärjestely meillä oli siis Jaajon syntymään asti. Sitten alkoikin tila käydä ahtaaksi, vaikka yli kolme ja puoli metriä meillä sänkyä olikin. Alina ei edelleenkään halunnut yksin toiseen huoneeseen siirtyä nukkumaan, joten päädyttiin yhdistämään kerrossänky meidän parisängyn viereen. Tämä sopi Alinalle ja hän oli enemmän kuin innoissaan että pääsi korkealle, "prinsessasänkyyn" nukkumaan. Jaajon kasvaessa hän on osoittautunut täysin erilaiseksi nukkujaksi kuin minea. Hän kaipaa selvästi enemmän omaa rauhaa yöllä ja onkin tähän asti nukkunut oikeastaan vaunuissa sänkymme vieressä. Siinä hän on nukkunut parhaimmillaan kymmenen tunnin (!!!) unia tyytyväisenä. 

Imetys. Imetän siis sekä vauvaa, että taaperoa. Lapsen normaali vieroittautumis ikä rinnalta on noin kahden ja seitsemän ikävuoden välillä, tämän kerron ihan siksi että osa ihmettelee miten näin "iso" lapsi käy vielä rinnalla. Meillä Minean kanssa hänen imettämisessä on kyse tällä hetkellä pääasiassa  
läheisyydestä ja vain meidän kahden välisestä, yhteisestä hetkestä. Toki hän hyötyy imetyksestä myös ravitsemuksellisesti, joskin vähenemässä määrin ihan siitä syystä että imetyksiä on enää noin kerran, kaksi päivässä. Jaajo nyt luonnollisesti käy rinnalla niin usein kuin hänelle nälkä yllättää, arviolta 10-15 kertaa päivässä. Pyrin täysimettämään Jaajoa kunnes hän täyttää 6kk tai siihen asti kunnes valmiudet kiinteän ruoan aloittamiselle ovat riittävät. Siitä tietysti jatkamme sitten sormiruokailun ohella osittaisimetystä lapsentahtisesti. Minean imetyksen kestosta en osaa sanoa etukäteen. Tässäkin etenemme pääasiassa lapsen ehdoilla, niin kauan hän saa käydä ottamassa huikkaa, kun se meistä molemmista tuntuu hyvältä ja sopivalta. Ja ei, en vihaa tai halveksu äitejä jotka ruokkivat lapsensa korvikkeella. Toivon, että äidit saisivat kaiken mahdollisen tuen ja tiedon niin imetykseen kuin muihinkin tapoihin ruokkia lapsensa. Äidinmaito on kuitenkin se optimaalisin ravinto vauvalle, korvike ei vastaa äidinmaitoa mutta joillekin se on ainut vaihtoehto, eikä se ole äitiyden mittari mistä lapsi ruokansa saa.





Ajatuksena kiintymysvanhemmuus ja lapsentahtisuus tuo joillekin mieleen vapaan kasvatuksen. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Suoraan sanottuna en ole koskaan lukenut mitään varsinaisia kriteerejä, että kun teet näin ja näin, toimit kiintymyysvanhemmuuden mukaisesti. Meillä useat toimintatavat ja tyyli toimia arjessa vain täsmäsi siihen melko hyvin ja tämäkin selvisi minulle etsiessäni tietoa jostakin yksittäisestä kasvatukselliseen aiheeseen liittyvästä asiasta. Kiteytettynä pyrimme kuuntelemaan lasta, sanoittamaan hänen tunteitaan ja olemaan läsnä. Arvostamme lapsen mielipidettä emmekä aseta itseämme liikaa lapsen yläpuolelle. Arvostamme lapsen tunteita. Meillä on perheessämme sääntöjä ja rajoja, ruokailu ja nukkuma-ajat ovat säännölliset, tämä on joillekin ollut epäselvää. Emme elä kuin pellossa tai pelkästään lasten ehdoilla.

Synnytys aiheesta voisin kirjoittaa vielä erikseen myöhemmin oman postauksensa. Kerron aikaisemmista synnytyksistä ja kuinka minä esimerkiksi synnytin esikoiseni asenteella "kaikki lääkkeet tänne ja heti" ja mikä sai meidät päätymään Jaajon kohdalla kotisynnytykseen.

- Liisa