Kuten olen aikaisemmin maininnut niin viimeisessä raskaudessa kärsin kovista liitoskivuista ja kroppa oli muutenkin melko kovilla. Nyt kun raskaus ja synnytys on takanapäin, on palautuminen ollut huomattavasti hitaampaa kuin aikaisemmin. Ensimmäiset päivät tuntui kieltämättä siltä että joku olisi mätkinyt pesäpallomailalla jalkoväliin oikein huolella. Liitokset rutisi ja paukkui ja oli vaikea päästä ylipäätään liikkeelle. Jälkisupistukset olivat hirveitä ja istuminen vaikeaa.
Raskauden ensimmäinen kolmannes

Raskauden puoliväli
Muutama päivä ennen laskettua aikaa
Nyt kun synnytyksestä on kulunut kolme ja puoli kuukautta alkaa olla fyysiset oireet jo selätetty. Edelleen nivuset kipuilevat ajoittain, varsinkin öisin. Painoa minulle tuli raskauden aikana noin 15 kiloa ja luulen että ne on kyllä melkein jäljellä. En omista vaakaa enkä neuvolassa ole puntarille suostunut. Aikaisemmin kilot olen kovalla kurilla karistanut jälkitarkastukseen mennessä mutta nyt en vain ole jaksanut enkä edes oikeastaan yrittänyt. Syön pääsääntöisesti terveellistä ruokaa satunnaista herkuttelua lukuunottamatta ja odotan sitä aitoa sisäistä halua alkaa treenaamaan ja pudottamaan niitä kiloja. Syömishäiriötaustaisena en halua enää väkisin alkaa laihduttamaan, joten odotellaan inspiraatiota ja sopivaa hetkeä. Raskausarpia minulle ei ole Minean tai Jaajon odotuksen aikana tullut. Alinan raskauden jäljiltä vatsassa on arpia mutta ne ovat haalenneet niin etteivät muut niitä juuri huomaa. Löysää nahkaa nyt luonnollisesti on hieman jäänyt ja se on kyllä tähän mennessä aina ajan kanssa palautunut takaisin, saa nähdä miten nyt käy.
Kaikenkaikkiaan olen pienen alkujärkytyksen jälkeen palautunut suhteellisen hyvin. Hieman pelottaa miten kroppa suhtautuu jos neljäs raskaus joskus tulee ajankohtaiseksi, mutta se on sen ajan murhe. Yhdeksän kuukautta vartalo on ollut hurjassa muutoksien virrassa, joten ainakin se sama aika menee palautumiseen. Arvostakaa omaa kehoanne ja sitä mitä se on saanut aikaan, kehon muutokset kuuluvat elämään eikä vartalon edes välttämättä kuulu palautua täysin entiselleen!
Sitten asiasta kukkaruukkuun. Ilmoittauduin tänään joulukuussa järjestettävälle doulakurssille! Ihan mahtavaa että pääsen tulevaisuudessa olemaan tukena ja apuna äideille sekä perheille ehkä elämän hienoimmassa ja mullistavimmassa tapahtumassa! Odotan innolla mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Tämä on tällä hetkellä ainakin sellainen asia minkä koen kutsumuksekseni ja olen valmis sitä toteuttamaan ihan pelkästään hyväntekeväisyyden nimissä ja mahdollisesti tulevaisuudessa jopa ammatikseni, aika näyttää!
Pahoittelen huonoja kuvia. Osa kuvista on hävinneet jonnekkin, julkaisen ehkä myöhemmin tarkemmin ennen ja jälkeen kuvia kun löydän kadonneet otokset!
- Liisa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti