Perheelliset saattaa ehkä olla samaa mieltä siitä, että sienistämässä käyminen ei ole ehkä se ihan helpoin pala purtavaksi sekä pienen taaperon että vauvan kanssa. Leikki-ikäinen nyt jo pysyy jotenkin menossa mukana vaikka häntäkin sai siellä ryteikössä olla pelastamassa milloin mistäkin juuttuneesta oksasta. Jaajo onneksi nukkui molempina päivinä päiväunia vaunuissa meidän retkien ajan. Minea sen sijaan kitisi ja valitti heti metsään astuessaan, alkoi kuulua nyyhkytystä ja hiljainen "apuaaaa" kun hän ei päässyt tiheässä maastossa eteenpäin, Hän tyytyi sitten Leevin ja Jaajon kanssa kävelemään hiekkatietä pitkin Minun ja Alinan tarpoessa metsässä. Ainiin, ottihan Mineakin torkut todella ergonomisesti isänsä harteilla. Illalla tarvittiin lämpöhaudetta kun Leevi sai itsensä aivan jumiin...
Vaikka sieniä nyt ei löytynytkään, oli luonnossa paljon muuta ihmeteltävää. Näimme muunmuassa käärmeen (hyi!!), sisiliskon, sammakon ja jos jonkinlaisia öttimönkiäisiä.
Jaajo täytti viime viikolla jo kolme kuukautta! Lauantaina hän myös pyörähti ihan itse vatsalleen ja kuten arvata saattaa, nyt hän ei muuta sitten teekään. Ongelma vain on siinä, että hän todella huonosti kannattelee päätään kovasta treenaamisesta huolimatta ja mahallaan olo ei kovin mukavaa ole naama lattiassa. Tästä seuraa siis yleensä kunnon kiukku ja itku mutta siitä huolimatta mahalleen on kuitenkin päästävä. Aina ei äiti oikein ymmärrä tätä vauvan logiikkaa... Hän on myös kovasti ryhtynyt juttelemaan, kiljumaan ja päristelemään. Niin suloisen kuuloista! Hymy on pikku-ukolla myös todella herkässä, sitä ensimmäistä naurua odotellessa! Unissaan hän on jo muutamasti hekotellut ilmeisimmin hyvin hauskoille unilleen.
Meidän viikonloppuun nyt ei mitään sen erikoisempia juttuja kuulunut normaalien kaupassakäyntien ja leikkien lisäksi. Palaan huomenna taas toisenlaisten äitien parissa blogiin kirjoittelemaan!
- Liisa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti