Asiaa parisuhteesta

Kun me Leevin kanssa tavattiin, minulla oli yksi raskaimmista ja sekavimmista vaiheista elämässä menossa. Tinderissä laitoin viestiä Leeville enkä todellakaan osannut odottaa tai ennustaa miten tämä meidän tarina olisi edennyt, vaikka heti meidän tavatessa minulle tulikin sellainen tunne että siinä se elämänkumppani on. Muutettiin nopeasti saman katon alle ja melko pian aloinkin odottaa Mineaa, mikä jännitti aluksi paljon, mutta muuttui yhtä nopeasti tunteeksi, että juuri näin asioiden pitikin mennä.

Me ollaan Leevin kanssa luonteeltamme samalla hyvin samanlaisia, mutta jollaintapaa kuitenkin erilaisia. Molemmat ollaan todella herkkiä, tunteellisia ja huolehtivaisia. Minä introverttina kuitenkin tahdon paljon omaa tilaa ja uudet ihmiset ja tilanteet tuntuvat joskus jopa ahdistavilta. Leevi taas on siinä suhteessa erilainen. Suhteen ihan alkua lukuunottamatta me ei olla koskaan riidelty, sitä olen ihmetellyt muillekin usein ääneen. Monesti joudun Leeviltä varmistamaan että eihän hän koe olevansa ns. tossun alla vaan sanoo jos joku vaivaa. Osaltaan riitelemättömyyteen vaikuttaa varmasti myös se, että me puhutaan asioista. Meillä ei ole mykkäkouluja ja jos toista vaivaa joku, siitä keskustellaan vaikka keskellä yötä. Aiemmista suhteista oppineena minulle on tärkeää että suhde voi hyvin ja että molemmat tulevat kuulluksi. Arvostetaan toisiamme eikä pidetä toisiamme itsestäänselvyytenä.

En tiedä ihmetteleekö tai ajatteleeko joku meidän ikäeroa tai että Leevi on "vasta" 21-vuotias ja kahden lapsen isä. Myönnetään, että silloin ihan suhteen alussa ikäeron ja eri elämäntilanteiden kontrastin huomasi kyllä, mutta luonnollisesti äkkiä Leevi pääsi mukaan lapsellisen elämään. Ikää enemmän ihmisiä sen sijaan tuntuu kiinnostavan meidän ulkonäkö ja viimeksi tänään muutama ihminen tuli ihailemaan Leevin keesiä ja kurkkaamaan onko siellä vaunuissa oikea vauva. Kesällä retkellä Porvoossa oltiin myös ilmeisesti turistien mielestä niin erikoinen näky että päättivät ikuistaa meidät valokuviin. Tästä aiheesta nyt kirjoittaisi vaikka kuinka pitkään, mutta tyydyn nyt vain toteamaan että ulkonäöllä ei ole minkäänlaista merkitystä siinä minkälainen ihminen tai vanhempi joku on.

Isänä Leevi on maailman paras, yksinkertaisesti. Välillä minä mietin että teenkö minä liian vähän lasten kanssa asioita kun heillä aina on niin kivaa ja hauskaa Leevin kanssa, mutta hän on meistä se hassuttelija tyyppi mikä tietysti vetoaa lapsiin. Usein myös isi vaihtaa kakkavaipat ja pesee pyllyt, mikä toki minulle passaa paremmin kuin hyvin. Minea ei myöskään nukahda ilman että isi laulaa vieressä elefanttimarssia, äiti ei kelpaa ollenkaan siihen hommaan.

Kyllä sitä vaan osaa arvostaa että on noin paras kumppani vierellä ja vielä monia yhteisiä vuosia edessä. Rakastakaa toisianne! Täytyy vielä mainita että kun luetutin tämän tekstin Leevillä ensin niin hän alkoi jälleen kyynelehtimään, mun tunteellinen itkupilli...

- Liisa