Kaoottinen maanantai

Huh mikä päivä! Eilen jo suunnittelimme että tänään tyhjennetään koko kellari ja valitaan mitä pidetään, mitkä myydään ja mitä roinaa menee ihan suoraan roskiin. Aamulla sitten ruvettiin tuumasta toimeen ja kannettiin sisään varmaankin parikymmentä jätesäkillistä tavaraa lajitteluun ja isoimmat kalusteet jäivät vielä odottamaan uuden kodin löytymistä kellarin perukoille.

No. Projekti nyt on aivan valtava, varmaan monta päivää tässä menee. Ollaan nyt oikeastaan kaikki muu roina saatu myyntiin, mutta lasten ja vauvan vaatteita on jäljellä ainakin varmaan 15 säkkiä odottamassa lajitteluaan keskellä olohuoneen lattiaa! Joku varmaan saattaakin arvata, että kun tuo vanhoja leluja ja muuta lasten krääsää sisälle niin eihän tytöt niistä millään malttaisi luopua ja ne oli levitettynä pitkin poikin alta aikayksikön. Jalat on aivan tuusan nuuskana kun on tullut käveltyä koko päivä ees taas imetystaukoja lukuunottamatta ja syöminenkin on itseltä vähän unohtunut kiireen keskellä.

Aiheesta toiseen. Muutama päivä sitten Leevi valitti kummallista kipua selässä useamman tunnin. Jonkin ajan kuluttua alkoivat hirveät vatsan väännöt ja vilunväreet. Kuume oli siis nousemassa ja pian hän viettikin suurimman osan ajan vessassa. Ihanaa, vatsatauti!

Seuraavana päivänä minulla hieman vain kurkkua koski ja nenä oli tukkoinen. Kuitenkin vältin sen itse vatsatauti osuuden, kuten myös näillänäkymin Minea ja Alinakin. Molemmat tytöt ovat siis tällä hetkellä kuumeessa ja aivan räkäisiä. Täytyy muuten sanoa että yksi hirveimmistä jutuista on pienen lapsen tukkoisuus! Nenä ei pysy auki suihkeella, raa'alla sipulilla sängynpäädyssä, ei myöskään ilmaa kostuttamalla ja koita nyt tuollaista unissaan pyörivää saada pysymään kohoasennossa, turha toivo. Sängyssä itketään parhaimmillaan muutaman minuutin välein eikä nukkumisesta tule yhtään mitään, kenelläkään! Yksi saa juuri nukahdettua niin toinen alkaa itkemään ja taas kaikki havahtuu hereille, ihan järkyttävää!

Pakko kertoa meidän järkyttävimmästä vatsatauti episodista. Muistan että Minea oli muutamien kuukausien ikäinen kun minulle, Leeville ja Alinalle iski norovirus. Me kaikki oksensimme kokoajan vaikka kuinka kauan ja lopulta minä olin siinä kunnossa että kaikki tuli joka päästä ulos juuri siinä missä ikinä sattui olemaan ja makasin suihkun alla vessan lattialla oksentanut ja ripuloiden. Ajattelin silloin että nyt on hengenlähtö lähellä ja mietin sairaalaan lähtöä, mutta sitten olo alkoi pikkuhiljaa kohentua. Alina ei onneksi ihan niin pahasti oksennellut, ja Leevikin pysyi suht tolpillaan vaikka ihan täysin sänkypotilaita oltiin kyllä molemmat. On jäänyt monesta ruoasta tai mausta traumat niitä oksentaessa. Esimerkiksi ennen rakastin kookosta ja nykyään en voi enää sietää sitä, harmi!

Toivotaan että saadaan edes jokunen tunti nukuttua, jotta jaksaa purkaa tätä kaaosta kotona. Pitäisi varmaan koota erilaisia vauvanvaatepaketteja, kun ei millään ehdi kaikkia yksittäin kuvaamaan. Nyt kuitenkin pakko mennä suoraan lepäämään, pitkä yö tulossa...

- Liisa