Paluu arkeen

Maanantai, jälleen paluu arkeen syysloman jäljiltä ja elämäntaparemontin startti. Aamu alkoi ihan mukavasti, kunnes hammasta alkoi särkemään niin että oli pakko varata aika heti samalle päivälle. Leevi luonnollisesti joutui tulemaan kotiin kesken koulupäivän lapsia katsomaan siksi aikaa,  eikä nyt ilmeisesti pääse kurssia läpi tuon poissaolon takia. Asiaa ei varmasti myöskään helpota se, että huomenna on jälleen aika hammaslääkärin tuoliin, mutta hammaskivenpoiston merkeissä. Olen todennut että koulun ja perhe-elämän yhdistäminen on suoraan sanottuna ihan helvetin vaikeaa. Lisäksi Minea kiukutteli ja haki huomiota jatkuvasti keksimällä kaikenlaista, kuten tyhjentämällä Taavin vessalaatikkoa ympäri olohuonetta ja repimällä kaikki dvd:t alas hyllyiltä kielloista huolimatta.

Ajattelin aamulla että jossain vaiheessa päivää teen tehokkaan kotitreenin, kyllähän nyt hetki on aikaa. Mutta ei, taas on painettu tukka putkella menemään koko päivä ja nyt on vaan pakko hengähtää. Tunnin reippaalla kävelylenkillä sentään käytiin ja sain itseni aika hapoille jyrkkiä mäkiä tarpoessani vaunujen kanssa. Päätettiin ottaa sekä Minealle että Jaajolle rattaat mukaan ja molemmat nukahtivatkin lähes heti alkumatkasta. Täytyy todeta että välillä ne sisarusrattaat saattaisivat olla aika kätevät...

Nyt on olo kyllä taas kaikkensa antanut ja taidankin tästä kaatua suoraan sänkyyn. Stressi painaa päälle ja oikeastaan odotan vain kevättä ja meidän elämän uutta alkua. Onneksi kohta onkin jo joulu, pakko sanoa että sitä myös odotan innolla ja todennäköisesti taas hurahdan joulukoristeisiin ja muuhun hömppään, kunhan kaivan ne tuolta kellarista esiin. Ehdotin jo Leeville että jos tänään, mutta sain luvan aloittaa hössöttämisen vasta marraskuun puolella...

-Liisa