Lapset lyhyellä aikavälillä sekä Minean kuulumisia

Millaista on ollut saada lapset hyvin lyhyellä ikäerolla? Minä itse olen kokenut sen tähän mennessä positiivisena asiana, mutta toki raskastahan se välillä on, kun Minea ei ymmärrä aina sitä miksi äiti nyt vain pitää vauvaa sylissä jatkuvasti. Oikeastaan raskasta minulle henkisesti varmasti eniten, kun kokee itsensä välillä todella riittämättömäksi eikä välttämättä pysty vastaamaan lasten tarpeisiin juuri sillä sekunnilla kuin tarvitsisi. Minea on ollut onneksi tähän mennessä todella sopeutuvainen tilanteeseen ja hän on niin fiksu että yleensä ymmärtää miksi joutuu odottamaan.

Alinasta on myös ollut varmasti todella suuri apu siinä, että he paljon touhuavat Minean kanssa keskenään asioita ja silloin minua ei edes kaivata mukaan leikkeihin. Varmasti tulevaisuudessa tulee uusia ja ehkä odottamattomiakin haasteita, mutta päällimmäisenä ajattelen kuitenkin että he saavat toisistaan hyvät leikkikaverit koska ikäluokka on suhteellisen sama. Yllättävän hyvin muuten Minea ja Alinakin ovat saaneet leikin ja muun yhdessä sujumaan vaikka heillä ikäeroa on useampi vuosi kuitenkin. Järkyttävä mustasukkaisuus on Alinalta jo jäänyt suurimmaksi osaksi pois ja pystyvät nyt sovussa elämään ja leikkimään, se oli kyllä aika hirveää aikaa niin meille aikuisille kuin varmasti lapselle itselleenkin.

Kaikenkaikkiaan arki rullaa tosi hyvin näin, enkä koe kuormittuneeni liikaa tai näe mitään ongelmaa siinä että ikäeroa lapsilla on vain vähän yli vuosi. Oman kokemuksen perusteella sanon itse, että parempi pieni, kuin suuri ikäero!

Halusin vielä tähän postaukseen kertoa hieman Minean kuulumisia, kun hän on oppinut viime aikoina ihan älyttömästi uusia asioita. Aloitimme hänen kanssaan aktiivisesti kuivaksi opettelun ja potalla käymisen tuossa noin viikko sitten. Pottahan meillä on ollut olohuoneessa jo pidemmän aikaa ja lähinnä siinä on käyty vain pikaisesti vaippa jalassa istumassa touhujen lomassa silloin tällöin. Nyt kun otettiin oikeasti aikaa siinä potalla käymiseen ja saatiin aluksi ihan vain vahingossa tarpeet tehtyä sinne, niin päästiin siihen tulokseen että meillä ollaan nyt täysin päiväkuivia lukuunottamatta päiväunia tai esimerkiksi kauppareissuja ja ulkoiluja! Uskon että ulkoilut ja muut onnistuisivat myös ilman vaippaa, mutta sitten pitäisi olla todella valppaana ja potta lähettyvillä jatkuvasti. Minea siis käy aivan itsenäisesti potalla ja tunnistaa tosi hienosti koska hätä on, uskomatonta! Koen tämän valtavana saavutuksena koska Alinan kanssa meillä oli suuria ongelmia asian suhteen erinäisistä syistä aikoinaan ja satunnaisesti vaippoja tarvittiin lähes neljävuotiaaksi asti.

Lisäksi Minea on oppinut sanoja ihan älyttömät määrät tässä lähikuukausina. Joka päivä hän oppii jonkun uuden sanan! Nyt hän tietää ja osaa nimetä jo värejä, muotoja, suurimman osan eläimistä, paljon ihan arkista sanastoa ja vaikka mitä. Muutama kahden sanan lausekin on tullut ja äiti on kyllä tosi ylpeä! Vaatteitakin Minea pukee jo itse, usein väärinpäin sattuvat menemään päälle mutta sehän ei meitä haittaa, hän on niin ylpeänä aina omista taidoistaan.

- Liisa