Kenelle kotisynnytys on mahdollinen ja miten me valmistauduimme synnytykseen

Minulta on useampikin nainen kysynyt tai keskusteluissamme viitannut siihen että on epävarma voisiko synnyttää kotona tai pohtinut ylipäätään kotisynnytystä, siihen valmistautumista ja miten iso "projekti" se niinsanotusti sitten olisi.

Kotisynnytyksiä on lähtökohtaisesti monenlaisia. On suunnittelemattomia eli vauva syntyy vaikka syöksynä niin nopeasti, että ainoaksi mahdolliseksi synnytyspaikaksi sillä hetkellä jää koti, on suunniteltuja kotisynnytyksiä niin kätilöavusteisesti kuin ilmankin. Jokainen perhe toki tekee omat valintansa synnytyksen suhteen ja sen ketä synnytykseen osallistuu. Joku äiti saattaa vaikkapa haluta synnyttää aivan yksin. Tutkimuksissa on todettu että matalan riskin synnyttäjällä kotisynnytyksessä riskit ovat yhtä suuret tai jopa matalammat kuin sairaalasynnytyksessä. Monelle perheelle varmasti kynnyskysymys on myös raha. Kotisynnytys ei ole ilmaista, kuten ei toki synnytys nykypäivänä sairaalassakaan. Kätilöstä ja omasta maksukyvystä riippuen kotisynnytys maksaa arviolta 1000-3000€.

Usein kuitenkin suunnitellussa kotisynnytyksessä perhe haluaa avukseen tai ainakin henkiseksi tueksi kotikätilön paikalle. Kätilöitä on luonnollisesti erilaisia ja riippuu kätilöstä, minkälaisia synnyttäjiä hän on valmis kätilöimään. Monessa tapauksessa usein synnyttäjän tulisi olla niinsanotusti matalan riskin synnyttäjä eli perusterve synnyttäjä, yksisikiöinen raskaus, vauvan tarjoutuvana osana on pää ja taustalla ei ole keisarileikkausta. Kaikki kätilöt eivät myöskään hoida ensisynnytyksiä. Aktiivisen synnytyksen nettisivuilta löytyy kattava tietopaketti kotisynnytyksestä, suosittelen lukemaan sen jos joku asia mietityttää!

Meidän kohdallamme halusin siis ehdottomasti kätilön avustamaan synnytyksessä ja tärkeää oli että sairaala on lähellä. Täällä etelä-suomessa kotikätilöitä on useampia, joten kätilön löytäminen onnistui suhteellisen helposti. Meidän kätilö oli kyllä ihan mahtava tyyppi ja niin rautainen ammattilainen ettei minua pelottanut sen puolesta lainkaan ja koin että olimme kokoajan hyvissä käsissä. Tapasimme kätilöä raskauden aikana useamman kerran, kuten myös synnytyksen jälkeen. Raskauden aikana jännitin tietysti että pysyykö minun sekä vauvan vointi sellaisena että koemme kotisynnytyksen turvalliseksi ja että se on mahdollinen. Tietysti olennaista oli myös se että vauva syntyisi raskausviikkojen 38-42 välisenä aikana, jolloin kätilö päivystää kellon ympäri ja on valmis saapumaan synnytykseen milloin tahansa.

Käytännön valmisteluja meidän tapauksessa ei juurikaan tarvinnut. Kätilö hoiti suurimmanosan tarvittavista paperitöistä vauvan synnyttyä, varasi ajan jopa lastenlääkärille sekä hankki valmiiksi suun kautta annettavan k-vitamiinin mitä emme siis ottaneet pistoksena Jaajolle. Hänen kauttaan saimme ammeen ja tens laitteen. Meille jäi lähinnä puhtaiden pyyhkeiden, ammeen liittimien ja muiden pikkujuttujen hankinta. Myös esimerkiksi särkylääkettä, kauratyynyä, nopeaa ja helppoa syötävää koimme tarpeelliseksi olla valmiina.

Sitten oikeastaan vain odoteltiin synnytyksen käynnistymistä ja luin kaikkea kotisynnytykseen ja luonnolliseen synnytykseen liittyvää materiaalia aivan hurjan paljon. Minulle tärkein kivunlievityskeino oli oikeastaan ääni ja hengitys. Paikalla ollut doula oli myös korvaamaton apu ja alaselän painaminen helpotti kipua paljon. Pakko mainita että Leevi ja doula vuorottelivat milloin minun kannattelemisessani sekä lantion painamisessa. Raukat olivat aivan hiki päässä, mahtoi olla kunnon urheilusuoritus heillekin! Kätilö ei paljon synnytyksen aikana puuttunut siihen, ainoastaan kuunteli sydänääniä silloin tällöin ja minun pyynnöstäni tutki kohdunsuun tilanteen muutamia kertoja. Hän myös neuvoi mikä minun asentoni saattaisi helpottaa vauvan asentoon ja sen etenemiseen sekä lopulta työnsi kohdunsuulta läpän pois vauvan pään tieltä, jolloin Jaajo syntyikin seuraavalla supistuksella. Tensiä käytin vain hetken ja veden vaikutuksesta en ole niin varma. Välillä tuntui paremmalle nousta pois ja ehkä jälkikäteen ajatellen olisin halunnut olla enemmän pystyasennossa. Loppuvaiheessa kipu oli niin sietämätöntä että ajattelin vain että pakko selvitä jotenkin hengissä ja yritin vain epätoivoisesti hengittää. Vaikka vauvan asento oli epäoptimaalinen niin kaikki meni lopulta hyvin enkä ihme kyllä tälläkään kertaa tarvinnut ainuttakaan tikkiä.

Jonkin aikaa synnytyksen jälkeen minut autettiin ammeesta ylös ja pääsin sohvalle pötköttelemään Jaajon kanssa. Siinä Leevi sai leikata napanuoran, istukka syntyi ihan itsestään ja kätilö tutki sekä mittasi ja punnitsi Jaajon. Siinä olin varmasti useamman tunnin Jaajo sylissä ja kätilö teki paperityöt Leevin ja doulan siivotessa ammetta ja muita tavaroita pois.

Kätilön tapasimme vielä muutaman kerran synnytyksen jälkeen, ensimmäisen kerran heti seuraavana päivänä. Lastenlääkärillä kävimme sairaalassa näytillä kaksi päivää syntymästä ja k-vitamiinin kävimme siellä myös Jaajolle ottamassa kaksi kertaa hoitajan luona.

Kaikenkaikkiaan kotisynnytys sujui hyvin vaikka olinkin jonkin aikaa järkyttynyt siitä kivun määrästä eikä synnytys mennyt niin helpoimman kautta kuin olin ehkä etukäteen ajatellut. Ehdottomasti aion tulevaisuudessa myös synnyttää kotona jos se vain on mahdollista.

Jos joku miettii että kotisynnytys olisi omalla kohdalla paras ja oikealta tuntuva vaihtoehto, suosittelen rohkeasti ottamaan asiasta selvää ja vaikka ottamaan yhteyttä johonkin kotikätilöön jos joku asia askarruttaa tai et ole varma onko se kohdallasi mahdollista. Aktiivisen synnytyksen nettisivuilta sekä facebook ryhmästä löytää paljon tietoa niin aktiivisesta synnytyksestä kuin kaikesta siihen liittyvästä. Myös kotisynnytys ryhmä facebookissa pitää sisällään monia meitä kotisynnyttäjiä sekä sitä harkitsevia.

- Liisa